lauantai 29. joulukuuta 2018

Mitä tapahtuu?

Minusta tuntuu, että Now Or Never-blogi jää nyt määrittelemättömän pitkälle tauolle. 

Perustin tämän blogin jouluna 2012 ja olen pitänyt sitä nyt kuusi vuotta. Blogiharrastus on ollut minulle tärkeä, mutta olen nyt viime kesän ja syksyn aikana huomannut, kuinka blogista on tullut enemmän ja enemmän toissijainen juttu elämässäni. Mielenkiintonikin blogin pitämiseenkin on ehkä vähän lässähtänyt. Tällä blogilla ei ole koskaan ollut (ainakaan näkyvästi) aktiivista ja runsasta lukijakuntaa, enkä ole koskaan saanut tämän blogin kirjoittamisesta minkäänlaisia etuuksia (rahaa, ilmaistuotteita yms.) joten olen alkanut kokea kirjoittelun vain turhana ajankuluna. En oikein koskaan jaksanut panostaa tähän sivuun täysillä ja suurin osa postauksista onkin kirjoitettu kiireellä ja kieli poskella. Tavoitteena on ollut vain saada uusi juttu ulos, ei laadusta tai sisällöstä niin väliä.

Nyt tiesin, että on oikea aika pitää vähän taukoa, sillä asiat, jotka minua innostivat ja kiinnostivat bloggaamisessa ennen, eivät enää tunnu niin tärkeiltä, enkä jaksa innostua enää uusista ideoista. Minua ei ole myöskään pitkään aikaan haitannut tai vaivannut, että edellisestä postauksesta on kulunut piiiiitkä aika. Aiemmin se, että edellisestä postauksesta alkoi olla 3-6viikkoa, motivoi minua kirjoittamaan uusia juttuja.

Luulen että kenellekkään ei tule suurta surua tämän sivun loppumisesta, eikä kenenkään sydämeen jää valtavaa aukkoa. En poista tai piilota tätä sivua, joten edelleenkin vanhojen postausten lukeminen on mahdollista.

Kiitos niille, jotka ovat olleet aktiivisesti tämän blogin mukana 

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Syksyiset ihmistyypit

Heippati hei! Ei ollakkaan nähty pariin kuukauteen! Mitäs kuuluu? Mulle kuuluu hyvin vähäistä koulunkäyntiä (kerran viikossa istumaan),vähän töitä ja yllättävästi syysintoilun puutetta! Oon yleensä syksyllä aivan innoissani kaikesta mikä liittyy syksyyn, mutta nyt on jotenkin sellainen "ihan sama"-fiilis.

Nyt, koska oma syksyinnostukseni ei olekaan kovin suuri, olen tarkkaillut muita kanssaeläjiä ja heidän suhtautumistaan syksyyn. Olen havainnut 12 ihmistyyppiä ja tässä kerron heistä teille. Itse olen tänä syksynä numero 11.

1. Jouluihminen
Suunnittelee innoissaan joulua ja on leiponut ensimmäiset piparit jo syyskuun lopussa

2. Käsityöihme
Heti syksyn tullen, hänet valtaa suuri himo neuloa kaikenlaisia ihania talvisia asusteita. Villasukkia ja lapasia syntyy iso kasa.

3. Syysmasistelija
Vetäytyy kotiinsa peiton alle villasukat jalassa katsomaan Netflixiä. Menee ulos vain, jos on pakko, koska loskainen, sateinen ja kylmä sää ei kiinnostele. 

4. Syysaktiivi
Innostuu kaikenlaisesta syystekemisestä: sienestys, kirjavien lehtien prässääminen, syksyiset leivonnaiset... You name in! 

5. Stressaaja
Stressaantuu aina syksyn tullen alkaneesta työ- tai opiskelurupeamasta ja on jouluun mennessä jo aivan naatti.

6. Muoti-ikoni
Innostuu kauppoihin tulevasta syysmuodista ja uudistaa vaatekaappinsa ihanilla villapaidoilla ja muilla syksyisillä vaatteilla. Hän myös tunkee kesävaatteet syvimmän kaapin syvimpään nurkkaan.

7. Halloween-höperö
Hän elää vain Halloweenin takia. Syksyn tullen, hän on aivan innoissaan, koska pian saa alkaa maalaamaan naamalle zombie-meikkejä, ripustelemaan hämähäkinseittejä nurkkiin ja kaivertamaan kurpitsoja

8. Kotoilija
Ottaa kaiken ilon irti kylmästä ja sateisesta säästä kotoilemalla lämpimässä. Tuoksukynttilät, itseleivotut sämpylät ja lämmin viltti on kotoilun top 3. Vielä kun olisi oikea takkatuli (ehkä tämä kännykkäsovellus ei ihan aja asiaansa...)

9. Nuuskamuikkunen
Hän on eräihminen. Hän tietää kaikki parhaat retkeilymaastot ja lähtee ruskan tullen nuuhkimaan kosteaa ja kylmää syysilmaa laavulle tai nuotiopaikalle. Hän rakastaa savuisen makkaran tuoksua ja nuotion rätinää. Saattaa jopa pyörähtää Lapin kauniissa ruskamaisemissa vaeltamassa

10. Ei-oo-fygyst-kii
Kun hän tajuaa syksyn tulleen, hän pakkaa kimpsut ja kampsut ja suuntaa etelän lämpöön. Siellä hän biitsillä makoillessaan lähettelee kuvia kavereilleen saatetekstillä "jäätykää sinne loskan keskelle!"

11. Innostus ja lässähdys
Syksy=uusi alku. Hän lähtee kovalla motivaatiolla kohti opiskeluita, uusia työkuvioita, kuntoilua ja terveellistä elämää. Kuitenkin lokakuun loppuun mennessä into on tipotiessään ja hän ajattelee "ehkä sitten vuoden vaihteen jälkeen uudestaan"

12. Kesähessu
Hän ei suostu myöntämään, että kesä meni jo. Hän ei halua vielä vaihtaa sortseja pitkiin housuihin, eikä hellehattua pipoon. Hän yrittää innostaa porukkaa piknikille, mutta joutuu aina pettymään, kun kukaan ei halua tulla istuskelemaan puistoon viltille lokakuussa

Jos tunnistit itsesi jostain ihmistyypistä, kerro ihmeessä kommentoimalla :)

tiistai 31. heinäkuuta 2018

NYX haul

Heippati hei! Pyörähdin Sokoksen alennusmyynneissä toissapäivänä töistä tullessani ja kävin kokeilemassa muutamia ale-huulipunia. Rakastuin liian paljon näihin metallinhohtoisiin puniin ja oli pakko käydä seuraavana päivänä ostamassa omaksi muutama. Kävin siis eilen vähän huulipunashoppailuilla syksyä varten. Löysin 3 ihanaa sävyä, joita mulla ei vielä ole (neljäskin sävy löytyi, mutta ostan sen ehkä vähän myöhemmin...). Rakastan NYX:in huulipunia, sillä niissä on oikeasti hyvä pigmentti ja sävyjä on paljon.

Kuvat on muuten otettu mun uudella kännykällä (Huawei P Smart), jonka ostin reilu viikko sitten, sillä kamerani on varmaan 15 vuotta vanha ja kuvanlaatu alkaa vedellä viimeisiään.




Repäisin ja ostin liilan huulipunan. Hintaa kyseisellä tuotteella oli vähän yli 4e. Otin pieeenen riskin, sillä liila huulipuna saattaa joskus näyttää siltä, että huulet sinertää kylmyydestä ja hypotermia on lähellä. Yllätyin, kuinka kivalta näinkin kylmä sävy näyttää. Mietin myös liilan sävyn yhteensopivuutta oranssihtavaan tukkaan... en osaa sanoa. En ole meikki guru. Tykkään tästä liilasta.


Alunperin rakastuin ensimmäisenä tähän hologram huulipunaan. Tästä Tulee mieleen 2000-luvun ala-aste discon huulikiilteet. Ostin ylläolevan liilan huulipunan tälle hologram huulipunalle pohjaksi. Tämä huulipuna toimii myös high lightina. 


Ja vielä yksi! Oranssi huulipuna! Tässä on jotain metallinhohtoa seassa ja väriä löytyy! Tämä näytti ihan kivalta oranssin tukan kanssa. Kuva vääristää väriä vähän, mutta huulipuna on siis oranssi. Ei punainen.



Nämä huulituotteet tulee todellakin käyttöön! Laskin tuossa, että minulla on jo 10 huulipunaa... kaikki muut värit on sellaisia "aikuisia" sävyjä (eri sävysiä nudeja, viininpunainen, ruskea...) joten nyt oli jo aikakin kokeilla jotain uutta.

Huomaa, että syksy on tulossa, kun mun kirjotustahti tihenee :o

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Miksi blogini hiljenee kesäisin

Ne, jotka ovat seuranneet blogiani useamman vuoden, ovat ehkä huomanneet, että kirjoitustahtini suorastaan jämähtää paikalleen kesän ajaksi. Nyt kerron miksi.

Luen muiden blogeista kaikenlaisista kivoista kesäreissuista ja kesäjutuista, mitä muut tekevät kesäisin. Miksi en sitten itse kirjoittele samoista asioista? Vastaus tähän on työt. Kesäisin, kun kesätyökausi alkaa, alkaa myös vuorotyön tuomat epäsäännölliset vapaat ja väsy. Kesäisin elämässäni ei tapahdu mitään muuta, kuin töitä ja kun vapaapäivä koittaa, olen niin väsynyt, etten jaksa tehdä oikeastaan mitään. Tänä kesänä kohdalleni on sattunut paljon yhden päivän vapaita, jolloin ei oikeastaan ehdi lähteäkään mihinkään, eikä siis näin synny hyviä juttuja kirjoiteltavaksi.

Voisihan tässä paikallisestikin käydä pikkuretkillä, mutta jos on viikonloput ja illat töissä, ei oikeastaan ole ketään joka lähtisi kaveriksi ja olen sellainen ihminen, joka ei tykkää lähteä yksin. Joku saattaa pystyä sulauttamaan yhteen vuorotyön ja blogiharrastuksen. Minä en siihen vain pysty. Yksinkertaisesti, minulla ei ole mitään mistä kirjoittaa, sillä en oikeastaan tee kesällä muuta kuin töitä.

Koko tämä kirjoitus kuulostaa vain suurelta itkuvirreltä, mutta tältä mun kesäbloggaaminen tuntuu. En joko ehdi tai jaksa. Tietenkin kirjoitan kesälläkin, jos vain ideoita syntyy ja arjessa tapahtuu muutakin, kuin työ, ruokakaupassa käynti ja päiväunet. 

Syksy tuntuu olevan minulle inspiroivampaa aikaa blogin kannalta. Silloin tuntuu, että ideoita ilmestyy enemmän, kuin ehdin kirjoittamaan. Onneksi kohta on jo elokuu ja minullakin on reilu viikon loma ennen kun koulu alkaa. Tiedossa ainakin Tukholman risteily, Helsingin reissu ja koti-kotona pyörähtelyä. Kattellaan sitä kirjoittamista sitten syssymmällä paremmin.

torstai 28. kesäkuuta 2018

Kesätäg

Heipä taas! Näin jossain blogissa tällaisen kesä täg-postauksen ja tää vaikutti kivalta idealta, joten aattelin itsekin kirjoitella tällaisen.

Kesäsuunnitelmani:
Työt vievät kesästä ison osan, mutta kyllä aion välissä tehdä kaikkea pientä kivaa (käy täältä lukemassa kesän suunnitelmat)

Lemppari kesäjuomani:
Tykästyin Barcelonan reissulla sangriaan ja siitä on tullutkin ihan mun suosikki! Tykkään nauttia kesällä myös aloe vera juomaa ja ihan jäävett sitruunalla


Lemppari kesäpaikkani:
Minulla ei oikeastaan ole sellaista yhtä, vain kesälle pyhitettyä paikkaa, mutta mummola on aina ihana paikka.

Suosikki grilliruokani:
Grillattu ananas, hallounjuusto, hyvin marinoitu pihvi ja herkkusienet. Makkara on parasta nuotiolla paistettuna




Soittolistaltani tänä kesänä löytyy:
Paljon lattari/reggaeton tyyppistä musiikkia ja myös hitaampia biisejä rauhallisiin iltoihin.

Eniten minua ärsyttää kesässä:
- Kuumuus/helle
- Hyttyset ja muut verenhimoiset pikkuötökät

Suosikki kesätuoksuni:
Vastaleikattu ruoho, syreenin kukat, metsä ja sade

Odotan eniten tänä kesänä:
Koulun alkua. Kyllä! Odotan myös uimareissua Oulun Nallikarissa


Kolme asiaa, joista pidän eniten kesässä:
-Lämpö. Ei kuitenkaan mikään tappohelle, sellainen +20 on hyvä
- Valoisuus
- Luonnonvesissä uiminen

Luottokesävaatteeni:
Croptopit, hulmuava sininen hame ja kesämekot




Suosikki kesäherkkuni:
Mansikat! Ihan vain siksi, että tuoreita mansikoita ei saa muina vuodenaikoina. Myös juustokeitto/juhannusjuusto on ehdoton suosikki ja sitä pitää saada joka kesä. Myös kioskilta ostettu jäätelöpallo on joka kesän must have juttu


Paras kesäharrastus:
Onkiminen! On niin ihanaa istua veneessä tai laiturilla hämärässä kesäillassa. On ihan hiljaista, lukuunottamatta veden liplatusta ja käen kukkumista. On niin rauhoittavaa tuijotella pinnalla kelluvaa kohoa ja odottaa sen uppoamista ja toivoa, että se olisi kala, eikä pohja